Kuinka se sanotaan, että kolme vuotta vedetään nyt vessanpönttöön. Kuinka se aloitetaan? Kumpi on syyllinen ja mikä on syy? Mikä on lopulta se onnen lähde, se syy, että jaksaa eteenpäin kaikesta huolimatta?

Nyt olen harkinnut tätä jo liian pitkään, nyt olen oikeutettu onneen. Nyt en jaksa enää! Ajatella, että minä kun luulin, että nyt saisimme parisuhteemme kuntoon, ja asioihin ratkaisuja, niin kuinkas kävikään... aloitanpa ihan perjantaista.

Oltiin tyttären kanssa kaupassa, kun sain mieheltä tekstarin. "Mitä jos kävisin tuulettumassa? On vähä sellanen olo. Voisit sinä sitte käydä huomenna." Huoh... TAAS! Taas pitäisi kuluttaa viikonloppu juoden ja rapeloiden! Vastasin, että menee taas viikonloppu pilalle, rapulassa, ja ei kyllä ole oikein varaakaan ryypätä. No mitä vielä. Hirveä riita. Sanoinkin, että suostuin tai en, vkonloppu olisi pilalla. Joko rapulan vuoksi tai sitten riitelyn vuoksi. 

Ja riitelyhän siitä alkoikin, kun en olisi tahtonut taas alkoholia sotkea viikonloppuun. Riitelyä kesti lauantai-iltaan miltei puoleen yöhön asti, kunnes viimein sanoin että ala painua. Tai oikeastaan, kun luulin, että hänkin haluaisi parisuhteemme riidat selvittää, hän kysyikin, että josko hän kävisi nyt siellä ryypyllä, ja oli oikein kyydinkin jo sopinut! Siinä vaiheessa huusin että painu, mutta älä tule yöllä kännissä tänne.

Niin se lähti, onnessaan pakkasi viinat reppuun ja meni. Ja tottakai kun oli jo matkalla, laittoi viestin perään että puhutaan huomenna paremmalla mielellä, rakastan sua. Mitä vittua?! MILLÄ PAREMMALLA MIELELLÄ!?!? Minä kysyn vaan!! 

No, yöllä se tietenki soittaa sitte puol neljä, kun paarit menee kiinni. Oli saanu annoksensa ja olisi ollut sitten valmis kotiin. En vastannut, vaikka kahdesti se yritti soittaa. En tuntenut mitään haluja koko ukkoa kohtaan. Mun puolesta sen olisi saanut lukita vaikka selliin yöksi! Aamulla kun kurkkasin facebookkiin, olin saanut ukon serkulta viestin, että hän on ottanut sen luoksensa yöksi, kun oli niin huonossa kunnossa. Jep jep, ukko lähti täältä puol 12 ja oli jo puol 4 niin huonossa kunnossa?! Ei mun elämääni sopivaa käytöstä, kiitos ei! Vastasin, että mä kyllä pyysin ettei se edes kotiin tulisi. 

Nyt lähinnä jännitän sitä, että kuinka saan sanottua sen, että haluan erota. Kuinka pysyn vahvana ja saan ne sanat suustani, enkä taas anna sen pyörtää päätäni? En mä jaksa tätä! TAAS mä luulin että se ois ollu valmis keskustelemaan, mutta koko ajan sitä vaan himottikin niin kauheesti päästä juomaan, että siksi se oliki niin pahalla tuulella.

Antakaa mulle nyt vittu jostain voimia jättää tuo ääliö!!!