Niin, voiko yksittäinen päätös muuttaa pidemmällä tähtäimellä asioita, etenkään jos kyseessä on pienen pieni asia? Kävin pitkällä, kahden tunnin lenkillä ystäväni kanssa, ja rupesin miettimään lenkin päätteeksi, että ehkä minun pitäisi koettaa lähestyä Micoa useammin? Sillä tavoin, ettemme enää istuisi eri sohvilla, eri puolilla pöytää. Ehkä huomaamattani olen itse valuttanut suhteemme tähän pisteeseen, että vaikka olemme lähellä, emme ole LÄHELLÄ. 

Olen tänään tiedostaen puhunut isoon ääneen, kuuluvasti, ja tiedustellut tapahtuvaa. "Mitä sä nyt suunnittelet? Mikä nyt on homman nimi?" Vain, jotta saataisiin hieman kanavoita auki meidän välillä. Tuntuu vain, että olen tehnyt tämän jo niin monta kertaa, että voiko se enää onnistua, kun se on ennenkin jäänyt päivään kahteen tämä "kokeilu." 

Ennen ei ollut vastaavanlaisia ongelmia, kun ei ollut juuri muuta kuin peltoa ja navettaa minne mennä. Ei tarvinnut juuri tulla toimeen, kun jokaisella oli oma roolinsa ja siitä pidettiin kiinni. Naiset teki ruuan, hoiti lapset ja kodin, eikä sitä pidetty halventavana naisia kohtaan. Se oli naisten oikeus, naisten paikka. Miehet tekivät kaikki raskaat työt maatilalla, vaikkakin heinätöihin osallistuttiin koko suvun voimin. 

Samassa tuvassa asui useampi sukupolvi, eikä siellä kahinoitu pikkuasioista, kuten televisiokanavista tai äänenvoimakkuudesta. Samaan tupaan mahtui kaikki, ja jos ei mahtunut, niin sitten tapeltiin, ja kohta taas mahduttiin. Nykyään tapellaan somessa, tai tekstarilla. Ei enää tarvitse sanoa suoraan päin naamaa. Enää ei edes tarvitse nähdä ihmisiä ollenkaan! Vaatteet ja tekniikka tulee internetistä, kaverit on siellä/sieltä ja puolisokin löydetään sieltä! Työtkin on jo siellä! Harmi kun ei itse konkreettisesti mahdu tuohon kojeeseen, olisi se niin hienoa olla ihan oikeasti siellä netissä!

Harmiksemme me emme ole. Tai no, harmi toiselle ja ilo toiselle. Mielestäni on sääli, ettei enää tarvita palveluja. Pankit lyhentävät jatkuvasti aukioloaikojaan, kelasta puhumattakaan. Kaupassa käynti on nopeaa, ostat vain äkkiä mitä tarvitset, ja äkkiä pois! Enää ei jäädä jututtamaan naapuria tai serkun kaveria, ei kukaan ehdi! Puolituttuja ei enää moikata, ei kehdata, mitä lie sekin ajattelisi! 

Tuntuu, että koko ajan tarvitaan lisää aikaa. En vain koskaan ole ymmärtänyt, että mihin sitä aikaa oikein niin kovasti koitetaan haalia? Mitä ne ihmiset sillä ajalla tekee, mitä ne niin kovasti yrittävät säästää? Ei ne ainakaan meillä käy.